Mieli on palasina kuin kuvaa heijastamaton peili
Kun jotain rikkoo tarpeeksi monta kertaa
Ei sitä enää ehjäksi saa
Nyt sanat on jo sanottu
Teot jo tehty
Jokaisen pullon pohjan voi nähdä
Hävittävä muuttunut hävitykseksi
Liian kauan
Liian paljon
Ja parvekkeen näköalat ovat huimat
3 kommenttia:
"Kun jotain rikkoo tarpeeksi monta kertaa
Ei sitä enää ehjäksi saa"
Sun runossa toi on mun mielestä paras kohta ja tietysti toi loppu on kans hyvä. Loppu yhdistää alun palaset kokonaisuudeksi.
Loppukliimaksi Ja parvekkeen näköalat ovat huimat jätti itsellekin tuhoisia ajatuksia. Sopivan irrallinen muusta tekstistä. Ehkäpä ilman sitä koko runon merkitys olisi mennyt ohi. Huikeaa.
Olen aina rakastanut rakenteeltaan tämän tyylisiä runoja, ja omanikin ovat sellaisia. Eli tekstin pohja rakennetaan alussa parilla lauseella ja lopussa komeileva lause kokoaa ajatuksen kasaan (tai päästää sen täysin karkuun). Sinun viimeinen lauseesi oli huima, kuten ne näköalatkin.
Lähetä kommentti