Kirjallisuus ja kirjoittaminen eivät olleet näytelleet kovinkaan suurta roolia elämässäni, olin liian laiska lukemaan paksuja kirjoja tai kirjoittamaan pitkiä sepustuksia. Kuitenkin 16-vuotiaana kirjoittaminen alkoi tuntua kiinnostavammalta ja luontevammalta, ja tahdoin ilmaista itseäni muutenkin enemmän.
Lyriikkojen tekeminen on mieluisin kirjoittamisen laji minulle. Useimmiten rakennan melodiat ja sanojen artikuloinnit päässäni jo valmiiksi sanoja kirjoittaessani, joten prosessi on oikeastaan aina melko kokonaisvaltainen.
Lukemisen puolesta fiktiivinen kirjallisuus ei ole jaksanut minua hirveästi innoittaa, vaikka fiktiivisistä taiteista muuten nautinkin. Filosofiset teokset ovat sen sijaan olleet minulle suurempi motivaattori. Friedrich Nietzschen ja Jean-Paul Sartren kirjat ovat kiinnostaneet minua jo hyvin nuoresta pitäen.
Olen mielestäni kehno jaarittelija teksteissä, tapani on yleensä pistää kurvit suoriksi eli käydä kiinni suoraan aiheeseen. Kirjoittaminen voi parhaimmillaan olla todella hauskaa itselleni, mutta tyhmepikin sen tajuaa, että se on pitkälti sidoksissa aiheeseen. Toivottavasti tämä valaisee edes hieman minusta kirjoittana, mutta luulisin tulevien kirjoitusteni olevan se suunnan näyttäjä...valitettavasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hyvä, Aleksi! Lyhyestä virsi kaunis, mutta kun tahdon tietää lyhyen tekstisi pohjalta heti lisää. Millaisia lyriikoita kirjoitat? Mistä saat aiheet ja mikä innoittaa sinua?
Muuten pidän hyvällä tavalla lakonisesta tyylistäsi kirjoittaa. Todella pureudut aiheeseen. Sanot sen, mitä suunnittelit ja se näyttää kuitenkin riittävän. Mielenkiintoista!
Oikein hyvää luettavaa tämä. On hyvä, ettet ole jaarittelija ja toista samoja asioita eri sanoin. Kaikki tärkein tulee sanotuksi ja jaksaa lukea loppuun asti.
Odotan innolla sun mielenkiintoisen henkilöhahmon tarinoita.
Suoraan aiheeseen paneutuminen on melkoi rohkea valinta. Vaatii omanlaisensa lähestymistavan, jotta tekstistä ymmärtää olennaisen, kirjoittajan näkemyksen ja jää tilaa omille ajatuksille. Tässä kirjoituksessa mentiin hyvin suoraan asiaan, kuten tapoihin kuuluu.
Sanan kokonaisvaltainen käyttö kertoo paljon kirjoittajasta. En tiedä mitä, mutta eiköhän aikakin sen kerro.
Lähetä kommentti