sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Oman kokemuksen etäännyttäminen: Osat vaihtuivat

Näköni selveeni pikku hiljaa. Olen oman asuntoni sohvalla. Kumiletku on vieläki käsivarteni ympärillä ja tyhjä morfiiniruisku roikkuu heikosti sormieni varassa. Tripit ovat uuvuttavia, enkä jaksa nousta ylös. Alan vajota ajatuksiini ja muistoihin kun olin vielä virassani.

Olin työskennellyt pitkään yksin, mutta eräiden kohtalokkaiden sattumusten vuoksi minulle oli määrätty pari. Julie oli kaunis ja terävä. Tiesin etten voisi pitää näppejäni erossa hänestä, vaikka minulle oli tullut ilmi, että hän oli jonkun toisen.

Ei mennyt kauaakaan kunnes työsuhteemme rakoili ja pahasti. Ajauduimme epäammattimaisesti kilpailuhenkiksi toisiamme kohtaan. Anoin vaihtoa toiseen työpariin, joka minulle suotiinkin nopeasti nuoren ärsyttävän ylpeän Jamesin muodossa.

Julie otti myöhemmin soluttautumistehtäviä, mahdollisesti ollakseen kaukana minusta. Vuoden jälkeen sain kuulla, että Julie oli poistunut keskuudestamme. Häntä oli ammuttu selkään, joka johti hänen kuolemaansa. Tämä toisaalta palveli hänen tapaansa elää. Osat olivat vaihtuneet hänelle.

2 kommenttia:

Aleksi Van Horne kirjoitti...

Ei mulle kyllä oikeastaan tollasta ole tapahtunut, mutta pakko vääristää, kun ei oo tapahdu mtn jännittävää mun elämässä.

Eeva-Maria Söderberg kirjoitti...

Voih, kun et olisi kertonut tuota! Ei sitä tarvitse olla niin rehellinen... Mielestäni pätkäsi oli hyvä ja lyhyydessään ja jälleen kerran lakonisuudessaan mielenkiintoinen. Ehkä se johtuu siitä laulutekstien ja lyriikoiden kirjoitustaustastasi, että osaat laittaa jutun kompaktiin ja tiiviiseen muotoon. Olisin kyllä tahtonut kuulla silti vielä lisää aiheesta. Enemmän mehukkaita yksityiskohtia, kiitos!