Hattaraisen harmaat pilvet kiitävät yläpuolellani. Nyt on aivan hiljaista. Nyt on ympärillä tyhjää. Vain asfalttikentät ovat ystävinäni, kaupunki on kaukana - vihdoin olen löytänyt rauhan. Minä, Leonard C. Wilson olen voittanut ja luovuttanut.
Suljen silmäni hymyillen ja ajattelen hetkiä jolloin sain pitää sylissäni ihmistä ja kertoa tälle rakastavani häntä. Hyväillä tämän hiuksia ja lämpöistä ihoa. Vain rakkaus ei ole pahaa ja vain rakkaus on hyvän yläpuolella. Nyt olen valmis ymmärtämään sen. Pieni tuulen vire nousee ja samalla nousee myös pistoolini. Hyvästi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti